Lauantaipäivä Tampereen elokuvajuhlilla osoitti, että suomalaisen lyhytelokuvan taso on varsin korkea. Erityisen kiinnostavaa on tällä hetkellä animaatio!
Palkintoraadin kanssakin olen osittain samaa mieltä. Hanasaari A on hieno ja vaikuttava dokumentti, jollaisia toivoisi tehtävän useammin. Vaikka tuhansien ja taas tuhansien valokuvien koostaminen elokuvaksi on aikaa vievää ja työlästä, lopputulos on raikas ja makea.
Toinen palkittu, Luola, sen sijaan ei vakuuttanut. Suomidraaman peruselementeistä (alkoholi, kuolema, rikos ja ahdistus) ei ole saatu aikaan oikein mitään uutta. Toimisivatkohan ne enää edes animaatiossa?
Taantuma-talouskriisi-lama on kirvoittanut viime päivinä lukuisia kolmuneja erityisesti toimittajilta. Niiden keskiössä tuntuu olevan julkinen ja yksityinen tapa puhua lamasta.
Johanna Korhonen kommentoi eilen lamaan liittyvää lehtikirjoittelua ja yleistä lamadiskurssia. Korhonen kritisoi minusta ihan osuvasti sitä, miten laman vaikutusten ulkopuolella olevien on helppo osoittaa myötätuntoa työttömiksi joutuneille:
Työttömistä on sopivaa puhua ääni värähtäen, huokaillen ja dramaattisesti myötäkärsien. Älkäämme muistelko, että nousukaudella työttömiä oli lähestulkoon yhtä paljon. Silloin emme välittäneet heistä vähääkään.
Myös Laura Koljonen ottaa tänään kantaa lamaan. Lamalapsena Koljonen tietää, miten ahdistavaa aikuisten huonosti peitelty huoli on. Lamasta voi ja pitää puhua, myös lapsille, klassisesti oikeista asioista niiden oikeilla nimilä.
Osalle jäi edellisestä, 90-luvun alun lamasta velat tähän päivään asti, osa rikastui. Tasan ei tietenkään mennyt. Jos aikuiset menettivät rahansa, niin senaikaisile lapsille jäi pelko siitä, että entä jos SE tulee takaisin. Aikuisten mykkyys ruokki lasten lamamörön kolmessa vuodessa mahtavan kokoiseksi ja ennalta-arvaamattomaksi möykyksi.
Bonuksena keskusteluun vielä oma kommentti:
Naistenlehtien lanseeraama vuoden trendi, köyhäily, saa ainoastaan verenpaineen nousemaan. Kun gloriat ja annat ovat oikeasti syöneet vuoden pilaantunutta punakulmaa ja kolmen markan ranskanleipää, ostaneet lastensa vaatteet Pelastusarmeijalta ja käyttäneet kauneusuniaikansa maksamattomien laskujen selvittelyyn, voidaan köyhäilykeskusteluun palata.
